Suvun juuret

Timmien suku on peräisin Saksasta. Timm -nimeä esiintyy Itämeren ympäristömaissa. Flensburgissa lähellä Tanskan rajaa Timm -sukua on asunut vuosisatoja. Suvun kantaisä Paul Timm (k.1697) muutti otaksuttavasti 1600-luvulla Saksasta Ruotsiin. Hän asui Tukholmassa toimien hattumuotoilijana ja kauppiaana, kuten myöhemmin myös poikansa Paul Paulsson Timm (1668-1741). Paul Timm kuului saksalaiseen seurakuntaan.

Ruotsiin jäänyt sukuhaara Paul Paulsson Timmen vanhimmasta pojasta alkaen oli ruukinomistajasukua. Pääpaikkana heillä oli Semlan ruukki, sittemmin Ängelsbergin ruukki Västervålan pitäjässä Västmanlandin läänissä.

Timmien tulo Suomeen

Suuri Pohjan sota (1700 -1721) toi Timmien toisen sukuhaaran Suomeen. Suomen sukuhaara alkaa Paul Paulsson Timmen toisesta pojasta Parmen Timmestä (1705-1750), joka siirtyi Kauttualle. Kauttuan ruukin patruuna ja ratsutilojen haltija Claes Creutz sai Ruotsin kuninkaalta vuonna 1700 määräyksen lähteä sotimaan. Tämä oli luonnollisesti vaativa tehtävä jo taloudellisesti. Piti hankkia ratsumiehet, hevoset, aseet, patruunat ja muonatarvikkeet rintamalle. Creutz meni tapaamaan rikasta tukkukauppiasta Paul Timmeä Tukholmaan, ja kerrotaan Creutzin lainanneen 4 000 taalaria, joiden takuuna oli Kauttuan rautaruukki ja rustholli.

Kun Claes Creutz kaatui vuonna 1704, ruukki siirtyi Timmien omistukseen. Vuonna 1706 Paul Timm maksoi kuolinpesälle vielä 5 000 taalaria ja vuonna 1733 lisäksi 7 400 taalaria. Ruukki oli Timmien hallussa neljän sukupolven ja 170 vuoden ajan aina vuoteen 1873 asti.

Timmien aika Euran Kauttualla (1706-1812)

Paul Timmen isännöidessä Kauttualla tehtailla tehtiin uudistuksia ja parannuksia sota-ajan aiheuttamista vaikeuksista huolimatta. Paul Timmen jälkeen vuonna 1741 Kauttuan tehtaat siirtyivät hänen pojalleen Parmen Timmelle. Hän laajensi tehdasta ja tiluksia perustamalla nippuvasaran ja hankkimalla uusia maatiloja. Kauan hän ei kuitenkaan saanut työskennellä tehtaan hyväksi, sillä jo vuonna 1750 hän kuoli jättäen jälkeensä nuoren, lasta odottavan lesken Marian, joka oli Turun piispa Jakob Haartmanin sisar, sekä kolme alaikäistä lasta.

Tehdas oli vuokralla aina vuoteen 1766, jolloin vanhin pojista, Johan Parmen Timm (1742-1801) otti tehtaan haltuunsa. Johan Parmen solmi vuonna 1774 avioliiton Kuurinmaalta kotoisin olevan aatelisneidon Christina de la Mylen (1752-1814) kanssa. He saivat yhdeksän lasta, joista kuusi saavutti aikuisiän. Johan Parmen kuoli vuonna 1801, vietettyään viimeiset elinvuotensa vuoteenomana. Tehdas joutui kokonaan palkkaväen käsiin, joka ei siitä suuremmin välittänyt.

Johan Parmen Timmen poika, Turun hovioikeuden auskultantti, varatuomari ja vuorikollegion asessori Johan Parmen Timm (1787-1833) otti hoitaakseen Kauttuan rautaruukin ja tilat ilmeisesti äitinsä jälkeen vuoteen 1812 asti, jolloin Johan jätti tehtaan hoidon langolleen Anders Henrik Falckille (1772-1851).
Falckien aika (1812-1873)

Johan Parmenin kuollessa vuonna 1801 tehtaan asiat olivat huonolla tolalla ja Agatha Eleanora Timm ja hänen miehensä Anders Falck saivat kokea paljon vastoinkäymisiä: oli kato, sota, perinnönjaon hankaluudet, kankirauta paloi ja hän itse sairastui vaikeaan kuumetautiin. Mutta Falck oli sitkeä ja tarmokas mies. Hän oli alkanut vaikuttaa tehtaiden toimintaan heti avioiduttuaan vuonna1802 ja ilmeisesti suorastaan johtamaan niitä. Tuona vuonna rakennettiin ruukin uusklassinen päärakennus ”corps de logis”, johon lisättiin päätysiivet vuonna 1824. Lisäksi hän rakennutti uusia tehdasrakennuksia mm. uuden sahan. Hän perusti kartanon yhteyteen puiston ja puutarhan.

Valtiollisten toimien vuoksi hänen oli kuitenkin vuonna 1816 muutettava Turkuun lastensa ja kälynsä kanssa. Agatha Timmen kuoltua vuonna 1837, Anders Falck avioitui kälynsä Johanna Karolina Timmen kanssa. Myöhemmin tehtävät siirsivät Falckin edelleen Helsinkiin. Salaneuvos Falck ja hänen vanhin poikansa kuolivat vuonna 1851. Nuoremmat pojat Oskar ja Paul Emil lunastivat silloin sisartensa osuudet Kauttuasta ja hallitsivat kartanoa jonkin aikaa yhdessä, kunnes siitä tuli kokonaan eversti Oskar Falckin omaisuutta. Oskarin leski myi 24.3.1873 pahoin rappeutuneen Kauttuan kauppaneuvos Antti Ahlströmille.

Timmit Kokemäellä

Kauttuan tehtaitten omistajan Johan Parmen Timmen (1742-1801) nuorin poika Carl Fredrik Timm (1790-1856) omisti Kiukaisissa Viinikkalan kartanon, jossa kuoli vuonna 1856. Hänen tyttärensä Johanna Elisabet Timmen (1816 –1867) ensimmäinen puoliso oli Kiukaisissa 1.4.1839 alkaen rusthollari Kustaa (Gustaf) Erkkilä (1816-1843). He asuivat Erkkilässä.
Toinen puoliso oli Kiukaisissa 17.4.1845 alkaen Juho (Johan) Fredrik Rantala eli Nygård, sittemmin Yli-Ketola (1817-1901). He muuttivat 29.3.1860 Kiukaisista Kokemäelle, mistä Johanna osti Yli -Ketolan tilan.
Johanna Timmen ensimmäisestä avioliitosta oli tytär Agatha Eleanora Erkkilä (1843-1915). Hän muutti ensimmäisen puolisonsa Akseli Sukaran eli Erkkilän (1839-1885) kanssa 9.3.1879 Kokemäelle, mistä ostivat Kakkulaisten kylästä Hyytin rusthollin. Agathan toisen avioliiton myötä suvun omistukseen tuli myös Lääkärin tila. Toinen puoliso vuodesta 1886 alkaen oli Lääkärin talollinen Eero (Eerikka) Jordan Väänänen.
Toisesta avioliitosta syntyivät pojat Kalle (Karl) Fredrik Timm (1846-1916) sekä Frans Timm, sittemmin Ketonen (1852-1916). Karl Timm hoiti kuolemaansa saakka Kokemäellä Yli -Ketolan tilaa. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli 28.12.1869 alkaen Amanda Vahanen (1845-1879) ja toinen puoliso 12.10.1882 alkaen Loviisa Heikintytär. Karl Timmen ensimmäisestä avioliitosta syntyi kuusi lasta, joista neljä saavutti aikuisiän. Toisen avioliiton molemmat lapset kuolivat pieninä.

Frans Timm, sittemmin Ketonen, sai aikoinaan perinnöksi Yli -Ketolan talosta Haron torpan, joka lainhuudossa sai nimekseen Ketosen torppa. Frans oli jo avioitumisensa aikoihin ottanut nimekseen Ketonen. Hän toimi kasöörinä (rahastonhoitajana) ja piiripäällikkönä Juseliuksella ja Ahlström Oy.ssä. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Johanna Judith (Heikintytär) Hilden (1856-1909) ja toinen puoliso 3.7.1910 alkaen Maria Elina Kuusisto (1875-1924).

Ensimmäisestä avioliitosta syntyi yhdeksän lasta, joista seitsemän saavutti aikuisiän ja toisesta avioliitosta syntyi yksi poika.

– Riitta Riikkilä